Perintökalleuksia

Muistona 1700-luvulta Pulkkisessa on säilynyt kaksi isoa neljän taalarin kupariplootua, toinen vuodelta 1719, toinen vuodelta 1740. Plootuja lyötiin Ruotsin valtakunnassa vuosina 1644-1776. Plootut olivat isoja, suorakaiteen muotoisia kuparilevyjä, joiden nurkkiin oli lyöty leima ja rahan nimellisarvo. Painavimmat kymmenen taalarin plootut painoivat lähes 20 kiloa, ja olivat maailman painavimpia rahoja. Ison ja painavan, tilaa vievän rahan tarkoituksena oli estää rahvaalta liian kevytmielinen rahankäyttö. Plootujen haittapuolena oli – niiden koon ja painon lisäksi – se, että pieni vaihtoraha katosi markkinoilta. (Saloheimo 2000, 333.) Kun plootut lakkasivat olemasta käypää valuuttaa, niillä säilyi edelleen metallin arvo, ja kolmannesta plootusta onkin jossakin vaiheessa taottu pesuvati.

Kuparitaalereita (4 daler silfmynt) vuodelta 1719 ja 1740

Merkittävin Pulkkisessa säilynyt perintökalleus on Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n lahjoittama hopeapikari. Ruotsin ja Venäjän välisen ns. Kustaan sodan aikana (1788-1790) Etelä-Savossa käytiin taisteluja Ristiinan Kyyrössä 11.6.1789 ja sitten Mikkelin pitäjään kuuluneella Porrassalmella 13.6.1789. Porrassalmen taistelu päättyi suomalaisten voittoon. Seuraavan kerran Mikkelissä taisteltiin jo viikon kuluttua, ja tämä taistelu päättyi venäläisten voittoon. Suomalaiset jättivät Mikkelin kirkonkylän venäläisille ja perääntyivät Juvalle ja Joroisiin. Mikkelin venäläismiehitystä kesti hieman yli kolme viikkoa.  (Wirilander 1982, 488, 493)

Venäläisten lähdettyä Mikkelistä kuningas Kustaa III saapui kirkonkylään 18.10.1789 seuraamaan Savon joukkojen harjoituksia. Kirkkoherra toivotti kuninkaan seurueen tervetulleeksi kirkon vierellä olevalla harjoituskentällä, nykyisellä torilla, jonne pitäjän papisto, muut säätyläiset sekä suuri joukko kansaa oli kokoontunut vieraita vastaanottamaan. Iltapäivällä kuningas kävi ratsain Porrassalmen taistelupaikalla. Seuraavana päivänä kuningas tarkasti joukot sekä jakoi heille hopeisia muistorahoja heidän Porrassalmen taistelussa osoittamastaan urhoollisuudesta. Mikkelistä Kustaa III matkusti Rantasalmelle. (Wirilander 1982, 522-523)

Juvalle ja Rantasalmelle johtava maantie kulki Pulkkisen vierestä. Maantiet olivat tuohon aikaan yleensä kurjassa kunnossa, ja syysrospuuton aikana kuninkaankin seurue koki vaunurikon eikä päässyt etenemään. Kuningas sai apua Pulkkisesta ja lahjoitti taloon kiitokseksi komean kokoisen hopeapikarin. 

Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n lahjoittama hopeapikari

Pikari on Wentzel Hagelstamin mukaan tehty Tukholmassa vuonna 1761 ja tekijä oli nimeltään Berg.  Hagelstamin vuonna 2000 tekemän arvion mukaan pikari oli 30 000 – 40 000 markan arvoinen, mutta sen kulttuurihistoriallinen arvo oli vielä suurempi. 

Julkunen, Jutta. 2012. Visulahden Pulkkinen. s. 8