Juhana oli avioitunut vuonna 1846, 33-vuotiaana,
18-vuotiaan Anna Maria Pylkkäsen kanssa. Ensimmäinen lapsi, tytär Anna Kaisa,
syntyi seuraavana vuonna. Vuonna 1849 syntynyt poika Juhana Gabriel kuoli
lapsena, samoin kaksi muuta lasta. Anna Kaisan jälkeen seuraava aikuiseksi
elänyt lapsi oli vuonna 1857 syntynyt Heta. Vuonna 1859 syntyi Taavetti, 1863
Maria, 1867 Leena Sofia ja isänsä kuolinvuonna 1870 nuorin tytär Johanna.
Lisäksi perheessä asuivat kuolemaansa asti isovanhemmat Matti ja Anna Stina ja
Juhanan nuorempi veli Taavetti.
Taavetti kuoli pilkkukuumeeseen vain 26-vuotiaana
4.10.1859. Hän oli naimaton ja lapseton, joten sisarukset ja äiti perivät
hänet. Taavetti oli asunut Juhanan taloudessa. Hän oli aikaisemmin samana
vuonna, isänsä kuoleman jälkeen, myynyt veljelleen Juhanalle osuutensa
Kirmalasta, joten kuollessaan hän ei omistanut kiinteää omaisuutta. Taavetin
omaisuus koostui saappaista, turkista, muista vaatekappaleista, vuodevaatteista
(yksi tyyny, yksi lakana ja yksi peitto), sängystä, virsikirjasta ja piipusta.
Pesän arvokkain yksittäinen esine oli viiden hopearuplan arvoinen taskukello.
Pesän rahavarat koostuivat siitä 1000 ruplasta, jonka Juhana oli veljelleen
velkaa tämän osuudesta Kirmalaan. Velkaa oli 12 henkilölle.
Pulkkisen rajanaapurit vuonna 1843 päättyneen isojaon
jälkeen olivat Rahula (Norola n:o 4,) Juoneennurmi (Norola n:o 11) ja Hintsala,
myöhempi Tertti (Rahula n:o 1). Rahulan omisti Kempin suku, Juoneennurmen
Siiskoset ja Hintsalan omistivat 1850-luvulla puoliksi Nils Kianstén ja H.
Hultin.
Pulkkisessa oli vuoden 1880 palovakuutuskirjan
mukaan seitsemänhuoneinen päärakennus eli pytinki, pituudeltaan 36 kyynärää (n.
25,6 metriä) ja leveydeltään 14 ¾ kyynärää (n. 10,5 metriä; 1 kyynärä = 71,12
cm) eli pinta-alaltaan hieman vajaa 270 neliömetriä. Sen vakuutusarvoksi oli
määritelty 2000 markkaa. Pytingissä oli suuri asuintupa, joka on vanha
savupirtti, sen takana keittiö ja taloustilat, jotka oli tehty vanhan
läpikäytävän paikalle, niiden takana sali ja päädyssä kaksi kamaria.
Julkisivulla on uusrenessanssityylinen lasikuisti.
Toisen kamarin tapetteja uusittaessa vuonna 1975
alta paljastui kuviolliseksi maalattua hirsipintaa. Hirren raot oli tasoitettu
ruistaikinalla ja kuviot tehty sapluunan avulla. Tällaiset seiniin maalattavat
kuviot jäljittelivät linnojen ja kartanoiden seinämaalauksia. Suomeen
seinämaalausmuoti saapui 1700-luvulla.
Hopeaa Juhana Pulkkinen omisti perunkirjan mukaan
48 luotia eli 636 grammaa (1 luoti = 13,28 g), joka oli hinnoiteltu 1,5 markan
arvoiseksi luotia kohden. Suurin ja arvokkain hopeaesine oli 1700-luvun lopulta
periytyvä Kustaa III:n lahjoittama pikari. Kuparia jäi 2,5 naulan (1 naula = 32
luotia = 425,02 g) eli reilun kilon verran Ruotsin ajalta peräisin olevia
plootuja, jotka arvioitiin 40 pennin arvoiseksi naulalta. Lisäksi
kupariesineitä oli vielä yksi vanha kattila, yksi pesuvati, joka oli taottu
vanhasta plootusta, kaksi vesikauhaa eli koussikkaa, kaksi kahvipannua ja pari
kynttilänjalkoja.
Astioita Juhanan taloudessa oli tusinan lautasen ja
puolen tusinan kahvikupin verran, lisäksi karahvi, puoli tusinaa juomalaseja ja
puoli tusinaa pöytäveitsiä. Ruoanvalmistusta varten keittiöstä löytyi neljä
rautapataa ja lisäksi muuripata, viisi puista sammiota, kolme tynnyriä, kuusi
saavia, yksi taikinasaavi, kirnu, viisi voitiinua, 20 maitopyttyä ja viisi
tuoppia. Ruokavarastoista löytyi 20 tynnyriä ruista, joka oli 16 markan hintaista
tynnyriltä.
Huonekaluja oli seinäkello ja kolme kaappia, kolme
ulosvedettävää sänkyä, neljä pöytää, tusina tuoleja, keinutuoli ja kaksi
kirstua. Vuodevaatteita löytyi kuuden tyynyn, kolmen täkin ja puolen tusinan
lakanan verran. Vaatteita Juhanalla oli kolme turkkia, kolme sarkanuttua ja
kaksi kesänuttua, kahdet sarkahousut, kahdet ”puolilankaset”, kahdet liivit,
puoli tusinaa paitoja ja alushousuja, kahdet saappaat ja kaksi hattua. Kirjoja
oli virsikirja, raamattu ja saarnakokoelma.
Ulkorakennuksia Pulkkisessa oli kaksi vaateaittaa,
ruoka-aitta, vilja-aitta, liiteri, hevostalli, kaluliiteri, maitokamari, vuonna
1858 rakennettu kivinavetta, karjakeittiö, olkitalli, rehutalli, riihi ja
sauna. Riiheen mahtui yhdellä kertaa 2000 lyhdettä. Muut rakennukset olivat
hirrestä tai laudasta, mutta navetta oli kivestä ja vakuutusarvoltaan 1600
markkaa. Tilan rakennusten yhteinen vakuutusarvo oli 4880 markkaa. Päärakennus,
riihi ja aitat olivat hyvässä kunnossa, loput rakennukset kelvollisessa
kunnossa.
Eläimiä oli neljä hevosta ja varsa, 15 lypsävää
lehmää ja 10 hiehoa sekä härkä. Emälampaita oli 10 ja vuonia 19, sikoja
neljä. Hevosista yksi ruuna
hinnoiteltiin ainoastaan 40 markan arvoiseksi, muut olivat 100-150 markan
arvoisia, varsa 25 markan arvoinen. Lehmät ja härkä hinnoiteltiin 30 markan
hintaisiksi kukin, lampaat olivat neljä markkaa ja siat kuusi markkaa
kappaleelta.
Tarvekaluja löytyi lautasaha, pölkkysaha, neljä
kirvestä, 10 viikatetta, 10 sirppiä, kolme vesuria ja kolme seiväskankea.
Ajoneuvoja oli kahdet kiesit ja kahdet ajokärryt, kolmet työkärryt, kolme
ajorekeä, neljä työrekeä, neljät talviajokalut, kaksi satulaa ja
”wiskausmasiina.” Sillä tarkoitettiin käsikäyttöistä viljanlajittelijaa, jolla
riihessä puitu vilja puhdistettiin ennen varastointia.
Auraa Juhana ei peruluettelon mukaan omistanut.
Perinteisessä savolaisessa maataloudessa siemenvilja kylvettiin käsin, maa
muokattiin joko puisella kaksikärkisellä hankoauralla eli aatralla,
risukarhilla tai kuokalla ja vilja leikattiin sirpillä. Viikate oli uutuus
1800-luvun puolivälistä, mutta rauta-aura oli harvinainen vielä 1870-luvulla.
Ensimmäistä kertaa kääntöaura esiteltiin Savossa Otavan maanviljelyskokouksessa
1863. Mikkelin läänin maanviljelysseura, jonka jäsen Juhanakin oli, hankki 1869
ja 1870 ensimmäiset kymmenen auraa, jotka lähes kaikki päätyivät
säätyläistiloille. Aurojen käyttö yleistyi vasta 1890-luvulla. (Wirilander
2008, 209-210)
Kalastusvälineitä Pulkkisesta löytyi nuotta, 12
kalaverkkoa, rysiä ja mertoja ja Ylimmäisen rannassa kaksi venettä.
Juhana
Pulkkisen kuolinpesä oli kaikkiaan 11 854 markan ja 95 pennin arvoinen.
Velkojen ja maksujen jälkeen kuolinpesään jäi hieman yli 7000 markkaa.
Julkunen, Jutta. 2012. Visulahden Pulkkinen. s. 19-22
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti