Pulkkinen, joka tuolloin oli kruununtila, on ollut Pulkkisen suvun hallussa vuodesta 1732. Päärakennuksen paikka on ollut ainakin vuodesta 1664 samalla paikalla kuin nykyäänkin. Tuolloin talon omisti Johan Churlenderin leski. Omistajana oli sen jälkeen Matti Liukkonen vuoteen 1710 asti ja vuosina 1710-1732 Mikkelin kirkonkylän kirkonisäntä Petter Baas (1669-1741) ja hänen vaimonsa Christina Ögnlod (1670-1734).
Pulkkista ei ole koskaan jaettu, mikä on hyvin harvinaista. Vuonna 1980 ainoastaan kuusi taloa Mikkelin pitäjässä oli säilynyt jakamattomana. (Wirilander 1982, 232) Talon tilukset sijaitsivat (ja sijaitsevat edelleen) Ylimmäinen -nimisen järven ja Sihvonen-nimisen lammen välissä Mikkelin pitäjän Norolan kylässä Suuren Savontien varrella.
Pulkkisten isännyyden alkaessa, 1700-luvun alkuvuosikymmeninä, maatilat jaettiin jo 1600-luvulla vakiintuneen omistusoikeuskäsityksen mukaisesti perintötiloiksi, kruununtiloiksi ja rälssitiloiksi. Rälssitilan eli maaveron maksamisesta vapautetun tilan haltija omisti tilansa itse. Perintötilan omistusoikeus kuului kruunulle, mutta talollisella oli tilan perinnöllinen käyttöoikeus. Kruununtilojen omistus- ja käyttöoikeus kuului kruunulle ja talollinen oli kruunun vuokramies. Näin ollen kruununtilallisen asema oli epävarmempi kuin perintötilallisen. Jos perintötilallinen jätti veronsa maksamatta kolmen vuoden ajaksi, hän menetti perintöoikeutensa ja talo muuttui kruununtilaksi. (Wirilander 1982, 236)
Ensimmäiset Pulkkiset tilalla olivat vuonna 1700 syntynyt Matti Niilonpoika Pulkkinen ja hänen vuotta myöhemmin syntynyt vaimonsa Kristiina Lampinen. (Itä-Suomessa naiset pitivät oman sukunimensä avioliitossakin. Vasta vuoden 1929 sukunimilain mukaan naisen tuli avioituessaan ottaa miehensä sukunimi tai kaksoisnimi.) Pulkkisen suku on alun perin kotoisin Asilasta: Matti Niilonpojan isoisä Pentti Pulkkinen ja hänen vanhempansa Niilo Pentinpoika ja Kristiina Hyytiäinen asuivat Asilassa kuolemaansa asti. Matti Niilonpoika Pulkkinen muutti Asilasta Norolan kylään perheineen vuonna 1732, 32-vuotiaana. Asilan lisäksi Pulkkisia asui myös Alamaalla: Matti Niilonpojan vanhin poika Matti (s. 1721) muutti vaimonsa Regina Korhosen kanssa Alamaalle.[1]
Matti Niilonpojalla ja Kristiina Lampisella oli kuusi lasta: Anna, Matti, Kristiina, Niilo, Johanna ja Pentti. Kristiinan kuoltua tammikuussa 1759 ”polttotautiin” Matti Niilonpoika solmi jo saman vuoden marraskuussa toisen avioliiton leski Kaisa Taivalantin kanssa. Neljä vuotta myöhemmin, joulukuussa 1764 Matti Niilonpoika Pulkkinen kuoli ”pistokseen”.
Vaikka kruununtilat omistikin Ruotsin kruunu, kruununtilallisten asumisoikeus oli melko vakaa. Viranomaiset vaihtoivat vain harvoin talon asukasta, joten käytännössä myös kruununtilat periytyivät usein isältä pojalle perintötilojen tapaan. (Wirilander 1982, 237) Myös Norola n:o 17:n seuraavaksi haltijaksi tuli Matti Niilonpojan vuonna 1727 syntynyt keskimmäinen poika Niilo Pulkkinen. Niilo Matinpoika kuitenkin kuoli jo muutama vuosi isänsä jälkeen vuonna 1767, myöskin pistokseen ainoastaan 40 vuoden iässä.
Niilo Matinpojalla oli vaimonsa Kaisa Pekantytär Parkkisen kanssa neljä poikaa: Paavo (s. 1751), Pietari (s. 1756), Matti (s. 1758) ja Nils (s. 1760, kuollut lapsena) sekä tyttäret Anna Kristiina (s. 1752) ja Maria (s. 1760). Isännän kuolema ennen aikojaan aiheutti tiloilla aina hankaluuksia, mutta Niilon vanhin poika Paavo oli isänsä kuollessa jo 16-vuotias, ja Kaisa Parkkinen perheineen saattoi jäädä asumaan tilalle. 1700-luvulla työkykyisiksi katsottiin 15-63 –vuotiaat henkilöt, jotka joutuivat maksamaan ns. henkirahaa.
Torpparit olivat osatilan vuokraajia, jotka maksoivat torpan vuokran maanomistajalle työnä ja maataloustuotteina. 1700-luvun alkupuoliskolla torppia oli saanut perustaa vain rälssitiloille. Torppien perustaminen sallittiin perintötilallisille vasta vuonna 1743 ja kruununtilallisille 1757. Valtaosa torppareista oli kantatalon asujan lähisukulaisia. Mikkelin pitäjässä tärkein syy torppien perustamiseen ei ollutkaan päivätöiden tarve vaan liikaväestön ja talojen nuorempien poikien sijoittaminen. (Wirilander 1982, 232-233)
Myös Pulkkisen 1700-luvun loppupuolen torppari, rippikirjan mukaan vuonna 1738 syntynyt Pentti Pulkkinen on todennäköisesti ollut Niilo Matinpojan nuorempi veli. Talon toinen torppari 1700-luvun lopussa oli Lauri Keituri.
Vuonna 1723 annetun asetuksen mukaan kruununtilankin saattoi lunastaa perintötilaksi. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut usein, sillä koko 1700-luvun ajan perintötilojen osuus kaikista tiloista sotien ja katojen köyhdyttämässä Mikkelin pitäjässä oli korkeintaan hieman yli 30 prosenttia. Mikkelin pitäjässä ensimmäinen perinnöksi lunastus tehtiinkin vasta 34 vuotta myöhemmin vuonna 1757, eivätkä kruununtilojen perinnöksiostot sen jälkeenkään olleet kovin lukuisia: vuosisadan loppuun mennessä vain 30 tilaa tai tilan osaa oli ostettu perinnöksi. (Wirilander 1982, 238-239)
Pulkkisen veljekset Paavo, Pietari ja Matti Niilonpoika olivat siis ensimmäisten joukossa, kun he 17.12.1794 ostivat Norola 17:n perintötilaksi. Koko 1790-luvulla Mikkelin pitäjässä tehtiin vain kuusi perinnöksiostoa.
Vuonna 1789 perintötalonpojat saivat täyden omistusoikeuden taloonsa ja kruununtalonpojat perinnöllisen käyttöoikeuden. Tämän jälkeen ero perintö- ja kruununtilan välillä oli olematon, lähinnä se, että kruununtiloja koskevat riidat ja halkomusanomukset ratkaisi maaherra, kun taas perintömaita koskevat jutut ratkaistiin kihlakunnan käräjillä. (Wirilander 1982, 237) Täysi perimysoikeus koski vain poikia; tyttäret perivät vuoden 1734 lain mukaan vain puolet siitä mitä pojat perivät, ja yleensä tytärten perintöosuus kuitattiin rahalla. (Klinge 1997, 100)
[1] Erkki
Pulkkinen sai 13.5.1801 haltijakiinnekirjan yhteen kolmasosaan kruununtilasta
n:o 2, Laaska, Asilassa. Hän oli naimisissa Maria Pylkkäsen kanssa. Antti
Antinpoika Pulkkinen osti tilan perinnöksi 1853. Matti ja Mikko Matinpoika
Pulkkinen (ei sama Matti Matinpoika kuin Norolassa) taas ostivat Alamaa n:o 2,
Alatalon, perinnöksi 1857.
Julkunen, Jutta. 2012. Visulahden Pulkkinen. s. 4.
Julkunen, Jutta. 2012. Visulahden Pulkkinen. s. 4.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti