Kallioinen ja Kirmala

Kallioisessa oli 1850-luvulla lampuotina eli tilanvuokraajana Heikki Paasonen. Lampuotin tuli tehdä kahtena päivänä viikossa isännälle työtä hevosen kanssa ja lisäksi viikko vuodessa ”jalkatyötä”. Lampuotin kuului pitää talon maantieosuus – noin sadan metrin tieosuus Toplasenmäen alla – kunnossa ja tehdä hollia eli kyytivelvoitetta. Isäntä maksoi neljänä ensimmäisenä sopimusvuonna ”talon veron ja wakansin ja Papit nin kuin myös kaiki muut kappamaksut”, lampuoti hoiti kaikki muut ”tilan pienet ulos tevot”. Lampuoti maksoi lisäksi kalavesien käyttöoikeudesta kaksi leiviskää (n. 17 kiloa) suolattuja kaloja.

Vuoden 1882 palovakuutusasiakirjojen mukaan Kallioisessa oli tuolloin yksihuoneinen, 10 kyynärää pitkä ja 9 kyynärää leveä hirsinen, lautakattoinen asuinrakennus, arvoltaan 250 markkaa. Talousrakennuksia olivat aitta, talli, navetta, riihi, olkitalli ja sauna. Kaikki rakennukset oli tehty hirrestä ja olivat asuinrakennusta lukuun ottamatta ”rappiotilassa.” Asuinrakennus oli kelvollisessa kunnossa. Yhteensä Kallioisen rakennukset olivat vakuutusarvoltaan 660 markkaa.

Kallioisen tilan torppari Riionlammenpään torpassa oli Juhana Paasonen. Vuonna 1855 neljäksi vuodeksi tehdyn torpparisopimuksen mukaan Paasosen tuli tehdä taloon (ei Kallioiseen vaan Pulkkiseen) töitä yksi hevospäivä viikossa omissa ruoissa ja lisäksi sekä rukiinkorjuun että heinänkorjuun aikaan viikko talon ruoissa. Paasonen sai kaksi tynnyrinalaa eli noin hehtaarin verran peltoa, suota sen verran kuin jaksoi raivata ja viljellä (isäntä sai kasvusta kolmasosan), mutta metsää ainoastaan omaan talouskäyttöön.

Kirmalan tilanvuokraajina eli arentimiehinä olivat Juhana Pulkkisen kuollessa Matti Himanen ja hänen poikansa Wilhelm. Sopimuksen mukaan vuokraajan tuli antaa peltojen tuotosta isännälle 2/5 ja metsäviljelyksistä puolet. Perunoita vuokraaja sai pitää kaksi tynnyriä ja herneitä ja papuja kumpiakin yhden kapan. Vuokraajan tuli maksaa kaikki tilalle kuuluvat maksut ja pitää rakennukset kunnossa. Kirmalan talon päärakennus eli pytinki oli tuolloin huomattavasti suurempi kuin Kallioisen: se oli 36 kyynärää pitkä ja 11 kyynärää leveä eli melkein yhtä suuri kuin Pulkkisen päärakennus.

Kirmalan torppari Raatilan torpassa oli Kustaa Parkkinen. Vuonna 1855 kymmeneksi vuodeksi tehdyn torpparisopimuksen mukaan Parkkisen tuli tehdä taloon töitä ensimmäisenä vuonna yksi ja sen jälkeen kaksi päivää hevosen kanssa, omissa ruoissa. Lisäksi tuli tehdä kaksi viikkoa apupäiviä (hjelpdagar) talon ruoissa ja yksi viikko kyytiajoa omissa ruoissa. Lisäksi talviaikaan tuli puida kymmenen riihellistä. 

Kirmalan torppari Siilinsalmen torpassa 1800-luvun puolivälissä oli Juhana Keituri. Keitureita oli ollut Pulkkisessa torppareina jo 1700-luvun lopulla. Keiturin tuli maksaa torpastaan vuosittain kymmenen hopearuplaa vuokraa sekä puoli leiviskää (n. 4,25 kiloa) voita ja tehdä neljä viikkoa töitä taloon ”parhaana työaikana” heinä- ja elokuussa.  

Julkunen, Jutta. 2012. Visulahden Pulkkinen. s. 22-23