Isossajaossa Savon sekavat maanomistusolot pantiin
järjestykseen, ja monet talot joutuivat muuttamaan asuinpaikkaansa. Tällaisia
olivat muun muassa Kallioinen ja Kirmala (Norola n:o 1 ja Norola n:o 2), mutta
ei Pulkkinen, jonka päärakennus oli sijainnut samalla paikalla ainakin
1600-luvulta lähtien. (Wirilander 1982, 241) Pulkkisella ei myöskään ollut
maita naapuripitäjien alueella. Pulkkisen isojakotoimitus päättyi 1.3.1843.
Vuonna 1843 Pulkkisessa oli yhdessä sijaitsevia maa-alueita (kaskimaata, peltoa ja niittyä) Mäkiänmaalla, Korhonmäellä ja Suurenkaenmaalla, samoin Tervamäenpellolla ja Jänissalmenmaalla, Ruokosenlahenmaalla, Elevänmaalla ja Piskonrannalla, Hutunahonmaalla, Jänissalmenmaalla, Kyläkankaalla, Hutunpohjukassa, Heltunkankaalla ja Kesäkankaalla. Etelä-Savon maanviljelysoloja kuvaa hyvin, että lähes kaikkia kaski- ja peltomaita luonnehdittiin kivisiksi. (Kts. liite: Pulkkisen isojakokartta)
Vuonna 1845 Pulkkisessa oli 14 tynnyrinalaa 14 kapanalaa vanhaa peltoa, 30 tynnyrinalaa 17 kapanalaa verotettavaa niittymaata, 148 tynnyrinalaa 6 kapanalaa kaskimaata, 30 kapanalaa kangasmaata, 35 tynnyrinalaa 30 kapanalaa suota eli yhteensä 230 tynnyrinalaa yksi kapanala verotettavaa maata sekä 13 tynnyrinalaa 2 kapanalaa verotonta uutta peltoa, 24 kapanalaa pihamaata, 7 tynnyrinalaa 13 kapanalaa verotonta niittyä ja 16 kapanalaa teitä. Yksi tynnyrinala oli 32 kapanalan suuruinen ja nykymitoissa 0,49 hehtaaria.
Nykymittayksiköissä ilmaistuna Pulkkisessa oli yhteensä 138,33 hehtaaria maata, josta lähes 33 hehtaaria viljeltyä, noin 97 hehtaaria viljelyskelpoista tai ”varsinaista metsämaata” ja noin 8,5 hehtaaria joutomaata. Pulkkinen ei ollut Norolan kylän eikä Mikkelin pitäjän mittakaavassa kovin suuri tila: tilojen keskipinta-ala Mikkelin pitäjässä oli isojaon jälkeen oli 291 hehtaaria, joskin pieneni nopeasti halkomisten takia. (Wirilander 1982, 234) Esimerkiksi Valjakoiden tila (Norola n:o 14, vanha n:o 16) oli 510, 79 hehtaaria, ja Aatami Tuovisen vuonna 1845 ostama Lampila oli 398,4 hehtaarin laajuinen. Manttaaleita Pulkkisessa oli yksi neljäsosa. Manttaali oli maatilan veronluku eli veronmaksukyky, joka määräytyi talon koon ja maan tuoton mukaan.
Kallioisen isojako päättyi vuonna 1848. Norola n:o 1 Kallioinen ja Vanhala n:o 10 Parkkinen (v. 1855 jälkeen Norola n:o 6) muodostivat jakokunnan. Isojaon aikaan Kallioinen, joka oli aiemmin sijainnut Tervamäenpellolla, muutettiin sieltä virstan päähän Parkkisesta Rionlamminpäällysmaan eteläpuolella olevalle kaskimaalle, jossa 1840-luvulla ei ollut vielä minkäänlaisia rakennuksia eikä peltoja. Isojaon jälkeen Kallioisen tilukset rajoittuivat Riolampeen ja Toplasenjärveen. (Kts. liite: Kallioisen isojakokartta)
23.10.1847 tehdyssä jaossa todettiin, että jakokunnan taloilla oli yhteensä 9/16 manttaalia ja kymmenen tynnyrinalaa peltomaata, 43 tynnyrinalaa ja seitsemän kapanalaa niittyä ja suoviljelyksiä, 316 tynnyrinalaa ja 26 kapanalaa kaskimaata, 85 tynnyrinalaa 20 kapanalaa suoalhoa eli yhteensä 476 tynnyrinalaa ja 24 kapanalaa verotettavaa omistusta. Maakirjaan tilat merkittiin n:o 1:ksi Kallioinen (1/8 manttaalia) ja n:o 2:ksi Parkkinen (1/4 manttaalia). Kallioisen osuudeksi pinta-alasta tuli nykymitoissa 108,41 hehtaaria.
Vuonna 1843 Pulkkisessa oli yhdessä sijaitsevia maa-alueita (kaskimaata, peltoa ja niittyä) Mäkiänmaalla, Korhonmäellä ja Suurenkaenmaalla, samoin Tervamäenpellolla ja Jänissalmenmaalla, Ruokosenlahenmaalla, Elevänmaalla ja Piskonrannalla, Hutunahonmaalla, Jänissalmenmaalla, Kyläkankaalla, Hutunpohjukassa, Heltunkankaalla ja Kesäkankaalla. Etelä-Savon maanviljelysoloja kuvaa hyvin, että lähes kaikkia kaski- ja peltomaita luonnehdittiin kivisiksi. (Kts. liite: Pulkkisen isojakokartta)
Vuonna 1845 Pulkkisessa oli 14 tynnyrinalaa 14 kapanalaa vanhaa peltoa, 30 tynnyrinalaa 17 kapanalaa verotettavaa niittymaata, 148 tynnyrinalaa 6 kapanalaa kaskimaata, 30 kapanalaa kangasmaata, 35 tynnyrinalaa 30 kapanalaa suota eli yhteensä 230 tynnyrinalaa yksi kapanala verotettavaa maata sekä 13 tynnyrinalaa 2 kapanalaa verotonta uutta peltoa, 24 kapanalaa pihamaata, 7 tynnyrinalaa 13 kapanalaa verotonta niittyä ja 16 kapanalaa teitä. Yksi tynnyrinala oli 32 kapanalan suuruinen ja nykymitoissa 0,49 hehtaaria.
Nykymittayksiköissä ilmaistuna Pulkkisessa oli yhteensä 138,33 hehtaaria maata, josta lähes 33 hehtaaria viljeltyä, noin 97 hehtaaria viljelyskelpoista tai ”varsinaista metsämaata” ja noin 8,5 hehtaaria joutomaata. Pulkkinen ei ollut Norolan kylän eikä Mikkelin pitäjän mittakaavassa kovin suuri tila: tilojen keskipinta-ala Mikkelin pitäjässä oli isojaon jälkeen oli 291 hehtaaria, joskin pieneni nopeasti halkomisten takia. (Wirilander 1982, 234) Esimerkiksi Valjakoiden tila (Norola n:o 14, vanha n:o 16) oli 510, 79 hehtaaria, ja Aatami Tuovisen vuonna 1845 ostama Lampila oli 398,4 hehtaarin laajuinen. Manttaaleita Pulkkisessa oli yksi neljäsosa. Manttaali oli maatilan veronluku eli veronmaksukyky, joka määräytyi talon koon ja maan tuoton mukaan.
Kallioisen isojako päättyi vuonna 1848. Norola n:o 1 Kallioinen ja Vanhala n:o 10 Parkkinen (v. 1855 jälkeen Norola n:o 6) muodostivat jakokunnan. Isojaon aikaan Kallioinen, joka oli aiemmin sijainnut Tervamäenpellolla, muutettiin sieltä virstan päähän Parkkisesta Rionlamminpäällysmaan eteläpuolella olevalle kaskimaalle, jossa 1840-luvulla ei ollut vielä minkäänlaisia rakennuksia eikä peltoja. Isojaon jälkeen Kallioisen tilukset rajoittuivat Riolampeen ja Toplasenjärveen. (Kts. liite: Kallioisen isojakokartta)
23.10.1847 tehdyssä jaossa todettiin, että jakokunnan taloilla oli yhteensä 9/16 manttaalia ja kymmenen tynnyrinalaa peltomaata, 43 tynnyrinalaa ja seitsemän kapanalaa niittyä ja suoviljelyksiä, 316 tynnyrinalaa ja 26 kapanalaa kaskimaata, 85 tynnyrinalaa 20 kapanalaa suoalhoa eli yhteensä 476 tynnyrinalaa ja 24 kapanalaa verotettavaa omistusta. Maakirjaan tilat merkittiin n:o 1:ksi Kallioinen (1/8 manttaalia) ja n:o 2:ksi Parkkinen (1/4 manttaalia). Kallioisen osuudeksi pinta-alasta tuli nykymitoissa 108,41 hehtaaria.
Jako ei sujunut aivan kivuttomasti, sillä kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1850, Juhana Pulkkinen kävi käräjiä Parkkisen omistajia (puoleksi Mikko Haikkonen, neljännesosaltaan Tuomas Mikkonen ja neljäsosaltaan Kustaa Mikkonen ja Anna Arpiainen yhdessä) vastaan raja-aidasta n:o 1:n ja n:o 2:n maiden välillä. Pulkkinen voitti jutun.
Pulkkisten strategiana oli välttää perintötilansa halkominen ostamalla muita tiloja. Kallioinen oli ostettu sukuun 1828, ja kymmenen vuotta myöhemmin Matti Matinpoika Pulkkinen hankki vielä yhden tilan.
Julkunen, Jutta. 2012. Visulahden Pulkkinen. s. 13-15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti