Kaskisavujen aikaa

Maanviljelys oli Mikkelin pitäjässä valtaosaltaan kaskiviljelystä pitkälle 1800-luvulle saakka. Kaskiviljelyssä metsä kaadettiin, kuivatettiin ja poltettiin ja sen jälkeen ravinteikkaalle polttoaukealle kylvettiin viljaa. Luonnontilaisesta metsästä, huhtakaskesta, saattoi saada jopa 30- tai 40-kertaisen sadon, ja tavallisesta hyvälaatuisesta kaskestakin 12-15 –kertaisen. Maanviljelyn kaskivaltaisuus johtui siitä, että peltojen raivaaminen Mikkelin seudun kiviseen ja hiekkapohjaiseen maahan silloisin keinoin oli vaikeaa, ja lisäksi peltoviljelymenetelmien alkeellisuus teki maankäytöstä suhteellisen epäedullista. (Wirilander 1982, 432-433, 438)

Isojakoa edeltäneen ajan maaoloille oli tyypillistä maapalasten lukuisuus ja tilusten hajasijainti. Savossa tilukset eivät olleet säännöllisinä peltosarkoina vaan säännöttöminä lohkoina pitkin pitäjää. Tämä ei tarkoittanut, että kaskiviljely olisi muistuttanut metsästyksen tapaista kaukonautintaa, jossa rintamailla vakituisesti asuva väki olisi harjoittanut kaskenpolttoa hyvinkin kaukana kotoa. Sääntönä oli, että kaskimaat olivat niin lähellä asutuksia kuin mahdollista. Talonpojat kaskesivat yleensä korkeintaan noin parin peninkulman päässä kotoa. Tämä tarkoitti sitä, että asutus oli hajaantunut laajoille alueille, eikä länsisuomalaisten tapaisia ryhmäkyliä syntynyt. (Wirilander 2000, 132)

Samaan kaskeen voitiin kylvää vain kolmena perättäisenä vuonna, ja sen jälkeen alue täytyi jättää uudelleen metsittymään. Koska kaskimaata pystyi käyttämään viljelykseen rajallisen ajan ja koska metsän uudistuminen kesti kauan, tila saattoi vuosittain käyttää kaskiviljan tuotantoon vain noin pari prosenttia kaskitilusten määrästä. (Wirilander 2000, 613)

Kaskiviljelyn aikaan maisema Mikkelin tienoilla on ollut erilainen kuin nykyään. Kaskeamisen vuoksi Mikkelin seutu oli lähes metsätöntä. Maisemalle olivat luonteenomaisia kaskesta raivatut lyhytikäiset pellot, luonnonheinää kasvavat kaskiniityt, vanhoilla kaskihalmeilla nouseva vesaikko ja nuori, yleensä koivuvaltainen metsä. (Pirinen 1982, 47) 

Julkunen, Jutta. 2012. Visulahden Pulkkinen. s. 7