Veljekset Paavo, Pietari ja Matti Niilonpoika
Pulkkinen ostivat Pulkkisen, silloin Norola n:o 17, perintötilaksi vuonna 1794.
Pulkkisessa riitti vilskettä, sillä kaikki olivat perheellisiä. Paavo avioitui
Eeva Häkkisen kanssa ja sai neljä lasta: Paavon (s. 1784), Margareetan (s.
1786), Antin (s. 1790) ja Mooseksen (s. 1794). Pietarin puoliso oli Margareeta
Manninen ja lapset Anna (s. 1780) ja Niilo (s. 1782). Matti avioitui vuonna
1762 syntyneen Liisa Valjakan kanssa ja sai viisi lasta: Antin (1782 - 1845),
Matin (1785 - 1858), Anna Stiinan (1789 - 1850) ja lapsina kuolleet Mikon (1792
- 1811) ja Heikin (1795 - 1800). Suuret perheet olivat hyödyksi paljon
työvoimaa vaativan kaskiviljelyn alueella.
Matti Niilonpojan ja Liisa Valjakan avioliitto
aloitti sata vuotta ja neljä sukupolvea kestäneen Pulkkisten ja Valjakoiden
verkoston: myös heidän poikansa Matin puoliso Anna Stiina oli Valjakka. Matin
ja Anna Stiinan tyttären Maria Kristiinan mies oli Gabriel Valjakka, ja vielä seuraavassakin
sukupolvessa Juhana Matinpojan tyttäret Heta ja Maria avioituivat Valjakoiden
kanssa. Aviopuolisoita ei etsitty kaukaa, sillä Valjakat omistivat Norola n:o
16:n (vuoden 1846 jälkeen n:o 14.)
Pulkkisen veljesten yhteisisännyys ei jatkunut kovin
kauan, sillä Paavo kuoli jo 1797 ja Pietari 1799. Paavon kuoltua hänen leskensä
Eeva Häkkinen myi osuutensa langoilleen, jonka jälkeen Pietari ja Matti
Niilonpoika omistivat puolet tilasta. Pietarin kuoltua hänen leskensä Reetta
Manninen ja poikansa Niilo Pietarinpoika perheineen jäivät asumaan Pulkkiseen
omana huonekuntanaan lähes 20 vuodeksi, kunnes myivät 12.2.1818 puolikkaansa
Pulkkisesta Matti Niilonpojan pojille Antti ja Matti Matinpojalle, jotka saivat
sille lainhuudon 10.5.1820.
Matti Niilonpoika omisti siis puolikkaan
Pulkkisesta ja hänen kaksi poikaansa toisen puolen. Matti Niilonpojan ja hänen
vaimonsa Liisa Valjakan 6.6.1822 päivätyn testamentin mukaan pojat Antti ja
Matti perivät puoliksi tilan, ja heidän tuli maksaa sisarelleen Anna Kristiinalle
hänen osuudestaan 100 riikintaaleria.
Matti Niilonpoika osti 6.2.1828 perintötilaksi
Kallioinen-nimisen tilan (Norola n:o 1), joka tuolloin sijaitsi
Tervamäenpellolla. Todennäköisesti Kallioisen oston tarkoituksena oli välttää
Pulkkisen lohkominen kahden aikuisikään eläneen veljeksen kesken.
Kallioinen eli Norola n:o 1 ja Parkkinen eli Vanhala
n:o 10 (v. 1855 jälkeen Norola n:o 6) muodostivat jakokunnan. Jakokunnat olivat maanomistusyhteisöjä, joiden rajojen
sisäpuolelle jäävä alue oli, lukuun ottamatta eri talojen yksityisiä tontteja,
peltotilkkuja ja niittyraivioita, jakokunnan kaikkien talojen yhteismaata, jota
kaikki osakkaat saivat vapaasti käyttää. Parkkinen jakaantui kahdeksi
osataloksi, joista toisen lunasti perinnöksi Tuomas Mikkonen 1818 ja toisen
Juho Heikinpoika Väätämöinen 1843.
Maakunnassa yleinen rakennustapa oli sellainen,
että rakennettiin kaksi savutupaa ja niiden väliin läpimentävä katoksen
suojaama sola, josta myöhemmin, asumaoloja parannettaessa, etupuoli erotettiin
porstuaksi ja takapuoli kamariksi tai ruokokonttoriksi. 1800-luvun alkupuolella
savupiiput ja uloslämpiävät uunit alkoivat lisääntyä Savossa, samoin
lasi-ikkunat, joita tehtiin savupirtteihinkin. (Wirilander 2000, 706)
Myös Pulkkisessa oli alun perin suuri savutupa ja
sen vieressä katettu sola. Vuonna 1835 hirsinen päärakennus sai lautavuorauksen.
Suuri savupirtti oli pääasiallinen asuinhuone, ja siellä nukkuivat isäntäväen
lisäksi myös palkolliset. 1800-luvun alussa Mikkelin pitäjän
talonpoikaistaloissa oli keskimäärin neljä piikaa ja renkiä. Palkolliset
pestattiin Mikon markkinoiden aikaan syksyllä, yleensä vuodeksi. Isäntä tarjosi
palkolliselle asunnon ja ruoan ja pienen rahapalkan. Piian rahapalkka oli
yleensä kolmanneksen rengin rahapalkkaa pienempi. (Puntanen 2009, 117)
Monet Pulkkisen rengit olivat sukulaispoikia:
vuosien 1817-1827 rippikirjaan on merkitty Norola n:o 17:n rengeiksi muiden
muassa 1794 syntynyt Matti Pulkkinen, 1791 syntynyt Antti Pulkkinen
(todennäköisesti Matti Niilonpojan vanhemman veljen, vuonna 1797 kuolleen
Paavon poika, vaikka aikaisempi lastenkirja antaa hänen syntymäajakseen 1790),
1802 syntynyt Pekka Pulkkinen ja 1794 syntynyt Mooses Pulkkinen (joka oli Paavo
Pulkkisen nuorin poika ja siis Antti Pulkkisen pikkuveli). Heistä Matti Pulkkinen
oli Pietari Pulkkisen lesken Margareeta Mannisen ja Niilo Pietarinpoika
Pulkkisen palveluksessa, Pekka ja Mooses Matti Niilonpojan palveluksessa ja
Antti vuorotellen kummallakin.
Matti Niilonpoika eli ajankohtaan nähden vanhaksi.
Hän kuoli vesipöhöön 82-vuotiaana vuonna 1840. Hänen vaimonsa Liisa oli kuollut
yhdeksän vuotta aikaisemmin. Seurakunnan kuolleiden ja haudattujen luettelon
mukaan Liisan kuolinsyy oli ”svullnad”,
millä saatettiin tarkoittaa turvotusta, pöhöä, ajosta tai kasvainta.
Julkunen, Jutta. 2012. Visulahden Pulkkinen. s. 10-12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti